Pori tarvitsee työtä ja toimeentuloa

Työllisyys- ja elinkeinopolitiikan onnistuminen tulevalla valtuustokaudella on Porille kohtalonkysymys. Olemme viime vuosikymmeninä menettäneet työpaikkoja elinkeinoelämän rakennemuutoksissa. Tuhansia rautakouria työllistäneet Outokumpu, Rauma-Repola ja Rosenlew ovat pirstaloituneet pienemmiksi firmoiksi ja kokonaisväkimäärä on pieni osa aiemmasta. Pihlavan tai Seikun sahat eivät työllistä väkeä suuruuden vuosiensa tapaan. Osassa näistä on kehitytty korkeamman teknologian tai erikoistuotteiden joustaviksi valmistajiksi. Nämä yritykset pitävät edelleen Porin teollista kivijalkaa pystyssä. Samaan aikaan Porin seudulle on kehittymässä uutta teollisuutta esimerkiksi robotiikan alalle. Vanhan teollisen kulttuurin ja osaamisen pohjalta Porilla on erinomaiset mahdollisuudet nousta uusien teollisuusalojen mukana.

Vanhan teollisen pohjan uudistaminen ja uusien työllistävien työnantajien houkuttelu vaativat aktiivista elinkeinopolitiikkaa ja toimivaa koulutus- ja tutkimusyhteistyötä. Uuden kampuksen mukana väistämättä parantuva Satakunnan ammattikorkeakoulun vetovoima tarjoaa yrityksille lisää mahdollisuuksia korkeakouluyhteistyöhön. Ammattikoulumme Winnovan kehittäminen turvaa osaavan työvoiman saatavuuden yritysten tarpeisiin. Kaupungin on yhä enenevässä määrin uskallettava hakea teollisuutemme kanssa ratkaisuja, joilla voimme tarjota referenssitilauksia ja näytönpaikkoja porilaisille yrityksille. Markkinataloudessa yhteiskunta ei voi turvata yritysten tilauskirjoja. Yhteiskunta voi kuitenkin auttaa yritystä saamaan sen ensimmäisen mahdollisuuden, mahdollisuuden tehdä se ensimmäinen käyntikortti jolla murtautua maailman markkinoille.

Pelkkä teollisuus ei elätä Poria nyt eikä tulevaisuudessa. Palvelualojen työllisyys vaatii paikallisten pienyrittäjien aktiivista huomioimista kaavoituksessa ja kaupunkisuunnittelussa. Porin omaleimaisen kulttuurin ja moninaisten alakulttuurien vahvuuksien hyödyntämisellä voimme tehdä Porista houkuttelevan, kiinnostavan ja elävän kulttuurikaupungin. Festivaalit, seminaarit, isot kokoukset ja tapahtumat parantavat Porin näkyvyyttä ja kirkastavat imagoamme taantuneena periferiana. Tapahtumajärjestäminen ja niihin liittyvät lukemattomat tehtävät työllistävät nyt, ja etenkin tulevaisuudessa, lukemattoman määrä palvelualojen työntekijöitä.

Työttömyyden taittaminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen vaativat panostuksia työllistämiseen. Kaupungin on kyettävä tarjoamaan työpaikkoja työkykyisille, kesätyötä nuorille ja harjoittelumahdollisuuksia vajaatyökykyisille. Samaan aikaan kaupungin on pidettävä huolta hyvästä henkilöstöpolitiikasta oman työntekijäjoukkonsa johtamisessa. Vaativissa tehtävissä terveydenhuollossa, vanhuspalveluissa, varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja muissa kunnan töissä työskentelevät sitoutuneet työntekijämme ansaitsevat mahdollisuuden tehdä työnsä kunnolla. Riittävät resurssit tehdä työ ilman jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. Laadukasta johtamista joka auttaa ylläpitämään työhyvinvointia. Ja ennen kaikkea he tarvitsevat arvostusta pienellä palkalla tehdystä kovasta työstä meidän kaikkien eteen.

Erno Välimäki, Aluetoimitsija, Puuliitto, Kaupunginvaltuutettu, Vasemmistoliiton Porin kunnallisjärjestön puheenjohtaja

Perusturvan kotihoidon ongelma johtaminen, ei muutosvastarinta

Satakunnan Työn 24.2. julkaisema juttu Porin yhteistoiminta-alueen perusturvan kotihoidon ongelmista nosti esiin pinnan alla kuplineet ongelmat. Kirjoituksessa tilannetta kommentoineet kotihoidon työntekijät kertoivat hälyttävää viestiä. Huono muutosjohtaminen vaarantaa potilasturvallisuuden ja työntekijöiden työssäjaksamisen. Käsitykseni mukaan ongelmat johtuvat pääosin huonosta organisaation johtamisesta – työntekijöiden huolia ja kertomuksia ongelmista ei ole esimies – ja johtoportaassa otettu vakavasti. Lisäksi uuden toimintamallin sisäänajo kerralla koko yksikköön ilman pilotointia pienemmässä mittakaavassa on altistanut koko yksikön lastentautien armoille. Uuden toimintamallin sisäänajossa lisähaasteita on asettanut muutosvaiheen osuminen yksiin Porin lomautusruljanssin kanssa – lomautusten aiheuttama kaaos ei liene paras aika opetella uutta toimintatapaa keskeneräisellä järjestelmällä.
Perusturvan Vs. vanhuspalvelujen johtaja Pirjo Mäkilä on useissa kommenteissaan laittanut asiaa työntekijöiden muutosvastarinnan piikkiin. Mäkilän tapa kuitata työntekijöiden huoli ja hätä pelkkänä muutosvastarintana kertoo huonosta muutosjohtamisesta. Olen saanut useita yhteydenottoja kotihoidon työntekijöiltä. Suurimpina huolenaiheina ovat olleet potilaiden hyvinvointi ja työtoverien työssäjaksaminen. Pienellä palkalla fyysisesti ja henkisesti raskasta työtään tekevät hoitajat ovat ilmiselvästi sitoutuneet asiakkaiden turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Liian kireät aikataulut jättävät liian vähän aikaa asiakkaalle. Arvokasta hoitoaikaa menee edestakaisin ajellessa. Jatkuvasti vaihtuvan hoitajan on vaikea luoda hyvää kontaktia joka on tärkeää hoitotyön onnistumiselle.
Ammattitaitoisen ja sitoutuneen henkilöstön huolien sivuuttaminen on organisaation toiminnan kannalta typerää. Työhyvinvoinnin heikkeneminen ja alati lisääntyvä paine johtavat pahimmillaan lisääntyviin sairauspoissaoloihin. Porin kaupunginhallitus haluaa Vasemmistoliiton esityksestä selvityksen perusturvan kotihoidon ongelmista. Vaadin että tässä yhteydessä pohditaan keinoja parantaa sitoutuneiden ja ammattitaitoisten työntekijöidemme näkemysten parempaa huomioimista muutostilanteissa.
Erno Välimäki
Aluetoimitsija, Pori
Kaupunginvaltuutettu, perusturvalautakunnan jäsen (vas.)

 

Pekkasten poisto ei nosta Suomea suosta

Kristian Järvinen väittää mielipidekirjoituksessaan (SK 20.11.) Suomen lyhyen vuosityöajan olevan syynä talousvaikeuksiimme. Järvisen kirjoitus menee täydellisesti metsään – väärä taudinmääritys, väärät lääkkeet. Jos kokoaikaisen työntekijän pitkä vuosityöaika olisi elinkeinoelämän keskeinen menestystekijä, EU:n pisintä vuosityöaikaa tekevien Kreikan ja Romanian pitäisi olla talouden mahtitekijöitä – liekö näin? Järvinen ei myöskään joko ymmärrä tai halua myöntää, että pekkasten poiston tarkoitus on nimenomaan yksikkötyökustannuksen alentaminen – lisää tunteja samalla palkalla.

Vaatimuksellaan pidentää työntekijöiden vuosityöaikaa Järvinen toistaa samaa väsynyttä, 80-luvulle jähmettynyttä kilpailukykymantraa jolla Suomen nykyinen hallitus yrittää maan talouden kurssia kääntää. Kilpailukykysopimuksessa sovittu 24 tunnin vuosityöajan pidennys näyttää liian monessa yrityksessä johtavan kolmeen lisälomautuspäivään. Monessa yrityksessä on jo todettu että tällaiselle työajan pidennykselle ei ole mitään tarvetta. Uskallan rohkeasti veikata, että nämä todellisen kilpailukyvyn realiteetit ymmärtävät yritykset ovat tulevaisuudessa kasvun vetureita.

Suomalainen teollisuustyö on hyvin kilpailukykyistä. Turun telakka ja Uudenkaupungin autotehdas ovat molemmat erinomaisia esimerkkejä siitä, että Suomessa pystytään tekemään keskieurooppalaista laatua, tehokkaasti ja taloudellisesti. Vai epäileekö Järvinen saksalaisten suuryhtiöiden investoineen suomalaiseen teollisuuteen hyväntekeväisyystarkoituksessa?

Tilastoja tarkastelemalla näyttää siltä, että maailmantaloudessa pärjäävät ne maat, joissa tehdään lyhyttä vuosittaista työaikaa. Työntekijä, jolle jää myös aikaa perheelle ja harrastuksiin, on tyytyväinen, tehokas ja innovatiivinen tuotannontekijä. Pitkää päivää nälkäpalkalla puurtava työntekijä tekee sutta ja sekundaa. Kumpaan suuntaan suomalaista työelämää pitää kehittää?
Erno Välimäki, Pori
Aluetoimitsija, kaupunginvaltuutettu (vas.)

Porin elinkeinopolitiikan tulokset katastrofaalisia

Tiistain (2.11.) Satakunnan Kansassa listattiin vuoden 2015 suurimpia yhteisöveron maksajia Satakunnassa. Olin todella järkyttynyt havaitessani, että maakunnan keskuksesta Porista yksikään yritys ei mahtunut kymmenen suurimman yhteisöveron maksajan joukkoon. Tällainen tulos on karu todiste kaupungin elinkeinotoiminnan ja johdon epäonnistumisesta.

Turun telakan vetämänä meriteollisuuden nousukausi säteilee työtä ja hyvinvointia koko länsirannikolle. Uudenkaupungin alue hyötyy autotehtaan kasvusta ja Vaasan seudulla elinkeinoelämä on vireää. Pori ei kuitenkaan ole päässyt osalliseksi tästä länsirannikon positiivisesta pöhinästä. Rakas kotikaupunkimme on taantunut jonkinlaiseksi jälki-brezhneviläiseksi ulkoilmamuseoksi. Mielenkiintoista on se, että näin on käynyt nimenomaan ”kyky”puolue kokoomuksen vahtivuorolla.

Elinkeinopolitiikan linjauksista ja toimintatavoista on ollut Porissa polemiikkia vuosikausia. Toimintamalleja on yritetty parantaa ja elinkeinoelämän tarpeisiin vastata tehokkaammin. Lopputulokset kuitenkin kertovat lahjomattomasti että maali siintää vielä kaukana. Elinkeinopolitiikka tulee maakuntauudistuksen jälkeen olemaan aikaisempaakin suuremmassa roolissa kunnan tehtäväluettelossa. Elinvoiman vahvistamista pidetään yhtenä tulevaisuuden kuntien perustehtävänä.

Millaisilla keinoilla Porissa tätä elinvoimaa aiotaan tulevaisuudessa vahvistaa? Kehittyykö Pori leikkauksilla, lomautuksilla ja henkilöstön ylikuormittamisella? Pystytäänkö valtuustosopimuksen käsiraudoissa turvaamaan riittävät resurssit perusopetukseen ja koulutukseen? Kykeneekö koulutusjärjestelmämme vastaamaan yritysten yhä nopeammin muuttuviin rekrytointi – ja koulutustarpeisiin? Haluammeko tulevaisuudessa olla vyönkiristyksen noidankehässä taantuva masentava periferia vai uskallammeko investoida, kouluttaa, tutkia, innovoida ja yrittää? Poria pitää kehittää, ei romuttaa.
Erno Välimäki
Kaupunginvaltuutettu (Vas.), Pori

Ammattiyhdistysliike vastustaa halpatyömarkkinoita

Mielipidekirjoituksessaan (Sk 26.2.) Anssi Salmi (ps.) hämmästelee SAK:n perustamaa maahanmuuttajien työlakineuvontaa. Ammattiliittojen työlakineuvonnan tarkoitus on yksinkertainen – estää halpatyömarkkinoiden laajeneminen Suomessa – samaan tapaan kuin kesätyöntekijöille suunnattu Kesäduunari-info. Halpatyön leviäminen johtaa väistämättä palkkatason heikkenemiseen suurella osalla palkansaajista. Suomeen tulee tällä hetkellä (hallituksessa olevien perussuomalaistenkin siunauksella) ennätysmäärä turvapaikanhakijoita. Hallitus ei ole saanut turvapaikkahakemusten käsittelyprosessia nopeutettua joten monet turvapaikanhakijat viipyvät maassa pitkään. Suomen historian kyvyttömin ulkoministeri Timo Soini (ps.) ei ole vieläkään saanut neuvoteltua palautussopimuksia turvapaikanhakijoiden lähtömaiden kanssa. Tämä johtaa siihen, että näistä maista saapuvat hakijat jäävät Suomeen vaikka eivät olisikaan oikeutettuja turvapaikkaan.

Perussuomalaiset markkinoivat ajavansa ”maassa maan tavalla” – linjaa, jota itsekin pidän oikeana. Olenkin melko hämmästynyt siitä, että nyt perussuomalaisten mielestä tätä ”maan tapaa” ei saisikaan kertoa turvapaikanhakijoille. Onko nyt niin, että perussuomalaisille halpatyömarkkinoiden luominen ja palkkojen polkeminen myös kantasuomalaisilta (jota he pakkolaki – ja yhteiskuntasopimuskiristyksineen hallituksessa innolla ajavat) on tärkeämpään kuin maahanmuuttajien opettaminen maan tavoille? Maahanmuuton hillintä ei persuilta näytä hallituksessakaan onnistuvan. Kreikan piikki luvattiin laittaa kiinni mutta sen Soini ehti jo aukaisemaan. Perussuomalaisten todellinen ykköstavoite hallituksessa tuntuu olevan Thatcherilainen palkansaajien kyykyttäminen, työehtojen ja palkkojen polkeminen ja pieni – ja keskituloisia hyödyttävän hyvinvointiyhteiskunnan romuttaminen.

Salmi arvostelee myös ammattiyhdistysliikkeen vaalitukia ”sosialistisen maailmankatsomuksen omaaville”. Melko pitkällä ammattiyhdistyskokemuksellani voin kertoa, että näitä sosialisteja ei paljon ammattiyhdistysliikkeestä löydy varsinkaan niiden joukoista joille vaalitukia annetaan. Ammattiyhdistysliike valvoo jäsenistönsä etuja tukemalla ehdokkaita, jotka ovat sitoutuneita ammattiyhdistysliikkeen arvoihin eli puolustamaan palkansaajaa. Tästä näkökulmasta vaalituet ovat menneet tasan oikeaan osoitteeseen. Suomalaista palkansaajaa oikeistohallitukselta puolustavat työväenpuolueet, ei kokoomuksen ja EK:n apupuolue perussuomalaiset.

Erno Välimäki (vas.)
Aluetoimitsija, Pori

Moniääninen vasemmisto – yhdessä vahvoja

Olin todella vaikuttunut siitä, miten Vasemmistoliiton puheenjohtajakampanja ja siihen liittyvä maakuntakiertue toivat puolueelle positiivista näkyvyyttä. Taustoiltaan ja imagoltaan kolme erinomaista puheenjohtajaehdokasta näyttivät koko pitkän kampanjan pelaavansa yhteiseen maaliin. Jäsentemme, kannattajien ja potentiaalisten äänestäjien mieleen jäi vahva viesti siitä, että Vasemmistoliitto on iso joukko erilaisia ihmisiä jotka rakentavat yhdessä oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta.

Tällaista moniäänisyyttä ja -arvoisuutta haluan Vasemmistoliiton hehkuvan myös tulevan puoluekokouskauden. Nuoret ja vanhat, duunarit ja opiskelijat, työttömät ja työkyvyttömät, ammattikoulun käyneet ja yliopistokoulutetut, perheelliset ja yksin asuvat, ruuhka-suomesta ja maakunnista – me työskentelemme kaikki samojen tavoitteiden eteen. Vaadimme työtä ja toimeentuloa, puhdasta ympäristöä. Laadukkaita sosiaali – ja terveyspalveluja, hyvää koulutusta. Solidaarisuutta Suomessa ja maailmalla. Ketään ei syrjitä. Sen teemme sinä, minä – me!

Voittavassa joukkueessa jokainen jäsen pelaa omilla vahvuuksillaan yhteisen pelikirjan rajoissa. Työn ja työmarkkinoiden sekä elinkeino – ja teollisuuspolitiikan alueet ovat omia vahvuuksiani. Olen toiminut useita vuosia keskisuuren metallifirman pääluottamusmiehenä.  Metallityöväen liiton hallituksessa sekä suuressa neuvottelukunnassa olen osallistunut työmarkkina-asioiden käsittelyyn aina Etelärannan TES-pöytiä myöten. Nykyisessä työssäni Puuliiton aluetoimitsijana hoidan paljon myös todella pienten työpaikkojen asioita. Ulkomaalaisten työntekijöiden ongelmat etenkin maaseutu-aloilla ovat minulle “jokapäiväistä leipää”.

Suomen taloutta, hyvinvointia, koulutusta, työelämän pelisääntöjä ja kansainvälistä solidaarisuutta tuhoava porvarihallitus on pysäytettävä. Siihen pystyy vain yhtenäisenä rivistönä taisteleva Vasemmistoliitto. Siihen tarvitaan sinua, minua – meitä!

2sillaikai
Mikä mies?

“ Moi.

Nimeni on Erno Välimäki ja olen 38-vuotias perusporilainen duunariaktivisti. Minulla on kolme upeaa poikaa, huhtikuussa 2012 syntynyt pikkumies Ernesto sekä 2004 syntyneet kaksospojat Jesper ja Elias. Työskentelen Puuliiton palveluksessa aluetoimitsijana Porissa, vastuualueenani on Varsinais-Suomi ja Satakunta. Aikaisemmin työskentelin metalliduunarina Cupori Oy-nimisessä porilaisessa kupariputkitehtaassa ja toimin työpaikkani metallityöntekijöiden pääluottamusmiehenä ja työsuojeluvaltuutettuna. Lasten, työn ja kunnallisten luottamustehtävien jälkeen jäljelle jäävän vapaa-aikani täytän kokkailemalla, soittelemalla kitaraa omaksi ilokseni ja valokuvaamalla. Lisäksi harrastan kielten opiskelua, viimeksi olen opetellut italiaa ja terävöittänyt englannin kielen taitoani keskustelukerhossa.”

Propagandaa ja pakkolakeja

DSC_2306
Suurpääoman ja porvarihallituksen hyökkäys suomalaista palkansaajaa vastaan on lähipäivinä huipentumassa hallituksen lupaamaan pakkolakipakettiin. Valheellisiin ja vääristeltyihin tilastoihin ja ”asiantuntija”-lausuntoihin perustunut propagandamyllytys on muokannut asenneilmastoa. ”Kriisitietoisuutta” on luotu jatkuvilla väitteillä vientiteollisuutemme huonosta kustannuskilpailukyvystä, liian lyhyestä vuosityöajasta ja korkeasta palkkatasosta. Mikään näistä oikeiston väitteistä ei kestä lähempää tarkastelua. Joseph Goebbelsin sanoin, ”Kun valhetta toistetaan riittävän monta kertaa, se muuttuu totuudeksi”.
Tuoreimpien pörssianalyysien mukaan suomalaiset pörssiyhtiöt jakavat tulevana keväänä ennätysosingot omistajilleen. Tämä siitä huolimatta, että yritysten liikevaihdon tai tilauskannan kehitys ei ole mitenkään erikoista. Yrityksille on viimeisten vuosien aikana annettu miljardiluokan avustuksia yhteisöveron alennuksen ja työnantajien kelamaksujen poistojen muodossa. Yrityksille maksetaan tällä hetkellä erilaisia verotukia enemmän kuin mitä ne yhteiskunnalle tilittävät yhteisöveroa. Yritykset ovat joka ikinen kerta pettäneet lupauksensa työllisyyden paranemisesta ja verohelpotukset ja tuet ovat valuneet osakkeenomistajien taskuihin, usein veroparatiiseihin.
Pakkolakipaketti ei paranna Suomen työllisyysastetta tai korjaa valtiontalouden alijäämää. Pienenevä työntekijöille maksettava palkkasumma sekä pienentää valtion verokertymään suoraan että heikentää kotimarkkinoiden kysyntää heikentyvän ostovoiman kautta. Hallituksen toimilla saadaan aikaan kurjistumisen noidankehä joka toimii tekosyynä aina uusiin ja uusiin leikkauksiin ja heikennyksiin. ”Uudistusten” tavoitteena ei ilmiselvästikään ole vastata tulevaisuuden haasteisiin vaan viedä suomalaista työelämää ja yhteiskuntaa takaisin 1900-luvun alun yhteiskuntaa jossa rikkaat määräävät tahdin, keskiluokka kurjistuu ja köyhät kerjäävät murusia lattialta.
Erno Välimäki
Vasemmistoliiton Porin kunnallisjärjestön puheenjohtaja

Hei palkansaaja – toimi, älä valita!

neliosilaikaiSunnuntai – ja ylityökorvauksia pienennetään. Vuosilomaa lyhennetään. Ensimmäinen sairauspäivä on jatkossa palkaton ja sairausajan palkka aiempaa alempi. Sotien jälkeen rakennettu sopimusyhteiskunta, jolla Suomi on yhdessä tehty, rahoitettu ja ylläpidetty, murskataan yhdellä nuijankopauksella. Teit tilauksesi äänestämällä takinkääntäjiä tai katselemalla vaalipäivänä hiihtoa äänestämisen sijaan, nyt todella saat mitä tilasit.

Sosiaalinen media, lehtien yleisönosastot ja tekstaripalstat sekä kuuluisa Esson baarin pöytä täyttyvät valituksesta ja kitinästä. Haukutaan EU, Helsingin herrat, hyväpalkkaiset paperiduunarit ja pakolaiset. Surkutellaan omaa kohtaloa, valitetaan mistä rahat laskujen maksuun ja todetaan, en äänestä enää ikinä.

Mitä jos kerrankin me palkansaajat jättäisimme kitinän vähemmälle? Saisimmeko asiamme parempaan kuntoon jos näkisimme vähän vaivaa omien etujemme ajamiseksi? Liittyisimme liittoon, puhuisimme työkaveritkin mukaan? Valitsisimme luottamusmiehet ja osallistuisimme, edes vähän, ammattiosaston ja liiton toimintaan? Seuraisimme mitä valitsemamme edusmiehet – ja naiset tekevät, laittaisimme kyvyttömät vaihtoon?

Mitä jos käyttäisimme edes muutaman hetken vapaa-ajasta politiikan seuraamiseen? Vahtisimme kansanedustajien tekoja muualtakin kuin iltapäivälehtien ja Seiskan otsikoista? Nostaisimme takapuolen sohvalta ja menisimme sinne mielenosoitukseen näyttämään että tämä ei nyt käy meille? Jos kävisimme itse poliittisissa tilaisuuksissa, toisimme siellä keskusteluun tavallisten ihmisten arkipäiväisiä ongelmia ja hakisimme niihin ratkaisuja? Tukisimme fiksuimpia ja suoraselkäisimpiä joukoistamme, lähtisimme itse ehdolle?

Tiesitkö että näin sinun vuosilomasi, pekkasesi, ylityökorvauksesi, sairausajan palkkasi, eläkkeesi ja muutkin etusi on hankittu? Aiemmat sukupolvet taistelivat, vaativat ja ottivat nämä edut meille joukkovoimalla. Haluatko antaa ne pois ilman vastarintaa? Avaa silmäsi, nosta pääsi pystyyn ja pidä kiinni lompakostasi!

Erno Välimäki
Aluetoimitsija, Pori

”Sopimista” pistooli ohimolla, laukaus omaan polveen?

neliosilaikaiHallitus vaatii työmarkkinaosapuolia sitoutumaan yhteiskuntasopimukseen 21.elokuuta mennessä. Palkansaajia hallitus kannustaa sopimukseen 1,5 miljardin euron ruoskalla, jolla kansaa lyödään, ellei sopimusta synny. Työnantajapuolta ei liiemmin sopimuksen taakse tarvitse houkutella, hallituksen vaatimuslista on yksi yhteen kopio Elinkeinoelämän Keskusliiton saatanallisista säkeistä.
Sipilän hallitus ajaa EK:n ja Kokoomuksen talous – ja yhteiskuntapolitiikkaa kritiikittömästi, aisankannattajapuolue Perussuomalaiset hyväksyvät kaiken kunhan Soinin paikka Audin takapenkillä on turvassa. Persut ovat jo ehtineet myymään vaalilupauksensa vähävaraisten puolustamisesta ja Kreikka-tukien lopettamisesta. Palkansaajien pettäminen heille tuskin enää on mikään henkinen ongelma, sanotaanhan että toisella kertaa pettäminen on helpompaa.
Hallitus tietää itsekin, että työajan pidentäminen tai työn yksikköhinnan pienentäminen eivät korjaa valtiontaloutta. Tarkoituksena on kasvattaa suuryritysten voittoja.  Jokaista työpaikkaa kohti, joka syntyy työn kustannusten alenemisesta, löytyy työpaikka joka häviää koska yritys saa tehtyä tilaukset vähemmällä väellä. Kun kokonaiskuvaan yhdistetään rajut leikkaukset pieni – ja keskituloisten lompakosta, ostovoiman heikkeneminen tulee romauttamaan työllisyyden kotimarkkinoilla ja palvelualoilla.
Hallitus on lähtenyt tuhoamaan suomalaisen yhteiskunnan perustaa. Hyvinvointivaltio, jonka edelliset sukupolvet rakensivat, halutaan ideologisista syistä lopettaa tuhoamalla ammattiyhdistysliike ja heikentämällä sosiaalisia tulonsiirtoja. Koulutukseen kohdistuvat leikkaukset heikentävät nuorten koulutusmahdollisuuksia ja tuhoavat toiveet siitä, että maailmantalouden elpyessä Suomi pääsisi mukaan kasvujunaan.
Suomi on pärjännyt globalisoituvassa maailmassa turvallisella ja oikeudenmukaisella yhteiskunnalla, jossa on hyvä asua, yrittää ja tehdä työtä. Yrityksemme ovat pärjänneet maailmanlaajuisessa kilpailussa osaavalla työvoimalla, innovatiivisilla insinööreillä ja työmarkkinoiden yhteishengellä. Nyt haluamme ilmeisesti haastaa Romanian ja kumppanit halpatyövoimalla bulkkituotteita valmistavana puolikehitysmaana. Pitäisiköhän hallituksen vähän vielä miettiä visiotaan?
Aluetoimitsija Erno Välimäki, Pori
Vasemmistoliiton Porin kunnallisjärjestön puheenjohtaja