Irtisanomissuoja antaa turvan mielivaltaa vastaan

Satakunnan yrittäjien toimitusjohtaja Markku Kivinen puolusti hallituksen kaavailemaa irtisanomissuojan heikentämistä Satakunnan Kansan mielipidekirjoituksessa 4.10. tutuilla teeseillä. Hänen väitteensä ”yksikään yrittäjä ei irtisano kevyesti” sekä naurattaa että itkettää. Näen omassa työssäni ammattiliiton toimitsijana pienten yritysten todellisuuden, se on ihan jotain muuta kuin Suomen Yrittäjien korulauseet kertovat.

Todellisessa arkielämässä ”työilmapiirin myrkyttäjäksi” päätymiseen saattaa riittää se, että ilmoitat valvovalle viranomaiselle työpaikalla olevista vakavista työturvallisuusriskeistä. Todellisessa elämässä aiemmin hyvä työntekijä saattaa yhdessä yössä muuttua ”luottamuksen heikentäjäksi”, kun hän puhuu työntekijöilleen ammattiliittoon kuulumisen tärkeydestä. Hyvänä ja joustavana pidetty nuori nainen muuttuukin täysin ”yhteistyökyvyttömäksi”, kun hän päättää lopettaa seksisuhteen esimiehensä kanssa. Ulkomaalainen työntekijä, joka vuosikausien talkooylitöiden jälkeen alkaa vaatia työehtosopimuksen mukaisia korvauksia ylitöistään, on hetkessä laiska ja osaamaton tollo. Näistä esimerkeistä yksikään ei ole ”ammattiliittojen pelottelua” vaan todellisia tapahtumia 2010-luvun Suomessa.

Yrittäjien logiikka on asiassa perin mielenkiintoinen – koska työntekijöiden joukossa kieltämättä on pieni joukko ”mätiä omenoita”, kaikki pienten työpaikkojen työntekijät pitää ajaa jatkuvan epävarmuuden tilaan. Samaan aikaan kuitenkin Kivinen ja muut yrittäjäjärjestöjen kellokkaat kieltäytyvät näkemästä sitä tosiasiaa, että myös yrittäjien joukossa on niitä mätiä omenoita – ja juuri heidän vuokseen työntekijät tarvitsevat työsuhdeturvaa.

Suomen perustuslakiin on työntekijöiden turvaksi säädetty suoja mielivaltaiselta irtisanomiselta. Lakimuutoksellaan hallitus haluaa luoda asiallisen ja asiattoman irtisanomisperusteen välille niin laajan harmaan alueen, että kyseisen perustuslain pykälän tarkoitus vesittyy täysin. Tämä johtaa epävarmuuden lisääntymisen, pahoinvoinnin ja pelon lisäksi väistämättä myös työehtojen heikkenemiseen pienillä työpaikoilla – kuka uskaltaa vaatia asiallista palkkaa, ylityökorvauksia tai edes turvallista työympäristöä, jos työnantajan on aiempaa entistä helpompaa keksiä syy irtisanomiselle?

Hallituksen ja yrittäjäjärjestöjen perusteet lakiesityksen eteenpäinviemiselle ovat höyhenenkevyitä ja hyödyt suurenneltuja. Jo nykyisen työsopimuslain voimassaollessa työnsä laiminlyövästä riidanhaastajasta pääsee eroon. Jos tahtotilana olisi aidosti parantaa pienyritysten kasvuedellytyksiä, hallitus voisi aivan hyvin toteuttaa vanhaa hyvää kaavaa ja antaa työmarkkinaosapuolten kolmikannassa sorvata toimivia ja oikeudenmukaisia ratkaisuja. Tällaiseen vuoropuheluun ovat taatusti myös ammattiliitot halukkaita mutta hallitus edistää lempilastaan jääräpäisesti vaihtoehtoja miettimättä. Hankkeen eteenpäinviemisen syyt ovatkin ilmiselvästi ideologisia – halutaan kääntää kelloja taaksepäin ja palata isäntävallan aikaan.