Työllisyystilastot – Potemkinin kulissejako?

Termi Potemkinin kulissi juontaa juurensa 1700-luvun lopun Venäjään ja silloin eläneeseen ruhtinas Potjomkiniin. Tarinan mukaan ruhtinas rakennutti keisarinna Katariina II:n Krimin matkan varrelle lavasteita kauniista kylistä ja hyvin hoidetuista maataloista, joilla alueen takapajuisuus yritettiin peittää ja annettiin kuva kehittyvästä, edistyksellisestä maakunnasta. Näin ruhtinas Potjomkin olisi kertoman mukaan yrittänyt antaa itsestään todellista pätevämmän kuvan hallitsijana.
Tämä ikivanha tarina muistuttaa Suomen työllisyyspoliittista keskustelua vuonna 2018. Pääministeri Juha Sipilä ja hallituspuolueet lyövät kilvan riemuissaan rintaansa tilastokeskuksen tuoreimman työllisyyskatsauksen luvuista. Hallitus kehuu voitonvarmana lähestyvänsä vaalikauden alussa lupaamaansa tavoitetta, 72% työllisyysastetta. Koheneva työllisyysaste on tietysti tärkeä asia, mutta kuten Potemkinin kulisseissakin, hallituksen ruusuisen propagandan takaa paljastuvat pahviset lavasteet joiden takana osa kansasta elää ahdingossa ja köyhyydessä.
Tilastokeskuksen työllisyyskatsauksessa työlliseksi katsotaan jokainen henkilö, joka tarkastelujaksolla on työskennellyt vähintään yhden tunnin viikossa. Nopealla yhteenlaskulla tajuaa työttömyysturvan ns. aktiivimalli 1:n tarkoituksena olevan tämän tilaston kaunisteleminen – kyseisen aktiivimallin johtoajatushan on se, että ellei työtön tarkastelujaksolla vähintään lyhytaikaisesti aktivoidu, ts. työllisty tai osallistu esimerkiksi kurssille, häntä rangaistaan työttömyysturvan tason leikkauksella.
Tämä tilastokeskuksen julkaisema työllisyyskatsaus kertoo varsin kaunisteltua tarinaa työllisyyden todellisesta tilasta. Työvoimaviranomaisten vastaavat tilastot näyttävät paljon karumpia lukuja työttömien todellisesta määrästä, heidän lukujensa mukaan työttömiä on yli 70 000 enemmän kuin tilastokeskuksen tilastoissa. Samaan aikaan tilastot viittaavat siihen, että mahdollisesti jopa yli 500 000 työtöntä on siivottu pois tilastoista erilaisten palkattomien työharjoittelujen ja kuntouttavan työtoiminnan varjolla.
Hallitus yrittää esittää tilastot todisteena hallituksen työllistämispolitiikan riemuvoitosta. Todellisuudessa hallituksen ajamien aktiivimallien ja kilpailukykysopimuksen vaikutus työllisyyteen on ollut lähes olematon. Suomen vientiteollisuus ja kotimarkkinat elävät vahvassa noususuhdanteessa jonka syntymiseen hallituksen silmänkääntötempuilla ei ole ollut osaa eikä arpaa. Suomen vahvasti investointihyödykkeiden tuotantoon perustuva teollisuus on aina ollut suhdanneherkkä. Kun maailmalla investoidaan, Suomessa riittää töitä. Tätä taustaa vasten voidaan todeta, että nyt syntynyt talouskasvu on toteutunut hallituksesta huolimatta, ei sen ansiosta.
Tässä noususuhdanteessa työllisyysasteen kehitystä, kokoaikaisten työpaikkojen määrän kehitystä, voidaan pitää jopa katastrofaalisen heikkona. Tilastot todistavat lähinnä työelämän sirpaloitumisesta, palkattomien töiden ja pätkätyösuhteiden lisääntymisestä, eivät aitoa hyvinvointia luovasta työllisyyden paranemisesta. Samaan aikaan työttömyysturvan leikkaukset ovat johtaneet toimeentulotuesta riippuvaisten määrän rajuun kasvuun. Hallituksen työllistämispolitiikan lopputuloksena ei siis voida pitää työllisyyden ja hyvinvoinnin kasvamista. Lopputuloksena on entistä tylympi työelämä etenkin nuorillemme – lyhyitä pätkätyösuhteita olemattomalla palkalla ja toimeentulon kerjäämistä kelan luukulla. Tätäkö on satavuotias Suomi?

Irtisanomissuoja on perusoikeus

Hallituksen suunnitelmat yksilöperusteisen irtisanomisen helpottamisesta alle 20 työntekijää työllistävissä yrityksissä uhkaavat satojen tuhansien työntekijöiden perusoikeuksia. Kehysriihessä samaan aikaan julkaistu päätös YT-lain uudistamisesta tarkoittaa hallituksen mukaan kollektiivisten irtisanomisperusteiden uudelleen arviointia. Työntekijöiden irtisanomissuoja on Suomessa jo nyt keskeisiä kilpailijamaita heikompi – tätä huonoakin suojaa hallitus haluaa siis entisestään heikentää.

Työnantajan oikeudesta irtisanoa työntekijä työntekijän henkilöstä johtuvilla syillä säädetään työsopimuslain 7.luvun toisessa pykälässä. Pähkinänkuoressa lain mukaisia, asiallisia ja painavia irtisanomisperusteita ovat joko vakavat työsuhteeseen liittyvien velvollisuuksien rikkomiset tai laiminlyönnit sekä työntekijän työntekoedellytysten huomattava heikkeneminen. Tätä irtisanomisrimaa hallitus haluaa pienissä yrityksissä laskea.

Irtisanomiskynnyksen laskeminen johtaa entisestään eriytyviin työmarkkinoihin – isoissa yrityksissä työntekijöillä on edelleen jonkinlainen suoja mutta pienissä yrityksissä työntekijöistä tulee ikuista koeaikaa tekeviä lainsuojattomia. Tämä johtaa väistämättä työehtojen ja palkkatason heikkenemiseen pienissä yrityksissä. Muutos myös nostaa yrittäjien kynnystä kasvattaa yritystä yli tuon 20 työntekijän rajan. Työehtojen heikentäminen lienee tässäkin hallituksen todellinen tavoite. YT-lain uudistuksella ja kollektiivisten irtisanomisperusteiden uudelleenarvioinnilla hallitus haluaa ulottaa saman epävarmuuden myös isommille työpaikoille.

Suomen perustuslain 18. pykälässä säädetään työntekijöille perustuslaillinen suoja mielivaltaisia erottamisia vastaan. Tämä pykälä on aikanaa säädetty suojaamaan muun muassa työntekijöiden oikeutta ammatilliseen järjestäytymiseen ja kollektiiviseen edunvalvontaan. Tätä oikeutta hallitus yrittää nyt nakertaa luomalla lakiin niin löysät raamit asiallisille ja painaville irtisanomisperusteille, että perustuslain tarkoitus vesittyy täysin.

Hallituksen työelämälinja on ollut täysin johdonmukainen – suurpääoman ja epärehellisten yrittäjien puolella, työntekijää ja rehellisiä yrittäjiä vastaan. Uusien porsaanreikien luominen työlainsäädäntöön antaa lisää pelivaraa kepuliyrittäjille ja heikentää säntillisten työnantajien kilpailukykyä. Samaan aikaan työttömyysturvan aktiivimalleilla pakotetaan työttömät ottamaan vastaan työtä millä tahansa työehdoilla ja työvoiman saatavuusharkinnan poistamisen tavoittelulla halutaan avata portit ulkomaalaiselle halpatyövoimalle sepposen selälleen. Tässä lienee Sipilän hallituksen tavoite – jättää meille perinnöksi yhteiskunta jossa työllä ei enää tule toimeen.