Pekkasten poisto ei nosta Suomea suosta

Kristian Järvinen väittää mielipidekirjoituksessaan (SK 20.11.) Suomen lyhyen vuosityöajan olevan syynä talousvaikeuksiimme. Järvisen kirjoitus menee täydellisesti metsään – väärä taudinmääritys, väärät lääkkeet. Jos kokoaikaisen työntekijän pitkä vuosityöaika olisi elinkeinoelämän keskeinen menestystekijä, EU:n pisintä vuosityöaikaa tekevien Kreikan ja Romanian pitäisi olla talouden mahtitekijöitä – liekö näin? Järvinen ei myöskään joko ymmärrä tai halua myöntää, että pekkasten poiston tarkoitus on nimenomaan yksikkötyökustannuksen alentaminen – lisää tunteja samalla palkalla.

Vaatimuksellaan pidentää työntekijöiden vuosityöaikaa Järvinen toistaa samaa väsynyttä, 80-luvulle jähmettynyttä kilpailukykymantraa jolla Suomen nykyinen hallitus yrittää maan talouden kurssia kääntää. Kilpailukykysopimuksessa sovittu 24 tunnin vuosityöajan pidennys näyttää liian monessa yrityksessä johtavan kolmeen lisälomautuspäivään. Monessa yrityksessä on jo todettu että tällaiselle työajan pidennykselle ei ole mitään tarvetta. Uskallan rohkeasti veikata, että nämä todellisen kilpailukyvyn realiteetit ymmärtävät yritykset ovat tulevaisuudessa kasvun vetureita.

Suomalainen teollisuustyö on hyvin kilpailukykyistä. Turun telakka ja Uudenkaupungin autotehdas ovat molemmat erinomaisia esimerkkejä siitä, että Suomessa pystytään tekemään keskieurooppalaista laatua, tehokkaasti ja taloudellisesti. Vai epäileekö Järvinen saksalaisten suuryhtiöiden investoineen suomalaiseen teollisuuteen hyväntekeväisyystarkoituksessa?

Tilastoja tarkastelemalla näyttää siltä, että maailmantaloudessa pärjäävät ne maat, joissa tehdään lyhyttä vuosittaista työaikaa. Työntekijä, jolle jää myös aikaa perheelle ja harrastuksiin, on tyytyväinen, tehokas ja innovatiivinen tuotannontekijä. Pitkää päivää nälkäpalkalla puurtava työntekijä tekee sutta ja sekundaa. Kumpaan suuntaan suomalaista työelämää pitää kehittää?
Erno Välimäki, Pori
Aluetoimitsija, kaupunginvaltuutettu (vas.)