Oikeiston työelämäpropaganda täynnä valheita

Etelärannan työnantajalinnakkeesta johdettu mediarummutus työelämän väitetystä joustamattomuudesta ja palkansaajien liian korkeasta palkkatasosta pyrkii muokkaamaan yhteiskunnan asenneilmastoa. Ilmeisenä tavoitteena EK:n juoksupojilla kokoomuksessa ja osin muissa oikeistopuolueissa on muuttaa yhteiskunnallista tulonjakoa takaisin 1800-luvun malliin. Pääoman ja korkeimpien johtajien suhteettomat voitot halutaan maksattaa palkansaajilla ja vähäosaisilla kansalaisilla. Toimintatapa on malliesimerkki propagandan oppikirjoista, törkeinkin valhe alkaa muuttumaan todeksi ihmisten mielissä kun sitä tarpeeksi laajalla rintamalla toistetaan.

Väitteet työvoimakustannusten kalleudesta Suomessa suhteessa keskeisiin kilpailijamaihin ovat pötyä. Eurostatin tilastojen mukaan yksityisen sektorin työvoimakustannukset ovat meillä suurin piirtein samaa tasoa Saksan kanssa. Ruotsiin ja Tanskaan verrattuna Suomi on selkeästi edullisemman työvoiman maa. Nämä tilastotiedot olivat vuodelta 2012, tämän jälkeen Suomessa palkkakustannukset ovat kehittyneet työllisyys – ja kasvusopimuksen raameissa erittäin maltillisesti.

Myös väitteet työelämän, työlainsäädännön ja työehtosopimusten joustamattomuudesta ovat vailla pohjaa. Irtisanominen on Suomessa eurooppalaisittain edullista ja lomauttamisen mahdollisuus antaa yrityksille keinon vastata tilapäisiin ongelmiin. Olemme saaneet kyllästymiseen asti lukea yritysjohtajien, elinkeinoelämän vaikuttajien ja oikeistopoliitikkojen vaatimuksia paikallisen sopimisen lisäämisestä. Suomessa yksityisten alojen työehtosopimukset tarjoavat todella laveat puitteet paikalliselle sopimiselle. Olisiko johtoportaan syytä katsoa peiliin kun paikallinen sopinen ei toimi? Vai ovatko vaatimukset sopimisen lisäämisestä vain naamioitu pyrkimys isäntävallan ja työnantajien saneluoikeuden laajentamisesta?

Sabriscanin toimitusjohtaja ja omistaja Jari Kokkonen hälventää rohkealla kirjoituksellaan työnantajapuolen propagandan savuverhoa. Kauppalehden referoimana hän vaatii yritysjohtoa keskittymään yritysten todellisiin ongelmiin valittamisen sijasta. ”Elinkeinoelämän – ja yritysjohtajien parannuslääkkeet ovat johdonmukaisesti perustuneet kaikkeen muuhun kuin itse yritysten ja työelämän kehittämiseen”, Kokkonen lataa. Hän myös toteaa että työnantajapuolen vaatimat lääkkeet eivät Suomea nosta suosta; ”On käsittämätöntä kuinka asiat muuttuisivat paremmiksi muita syyttelemällä, ilman että itse tekisi asioiden eteen töitä hartiavoimin”.

Olisiko syytä ottaa nämä ajatukset vakavasti ja todeta yhdessä, että Suomi ei lähde nousuun leikkauslinjalla tai työmarkkinoiden yhteistyömallin romuttamisella? Käytetään työntekijöiden syyttelyyn ja paikalliseen tappeluun kuluva aika yritysten tuottavuuden, innovatiivisuuden ja markkinointiosaamisen kehittämiseen.

Erno Välimäki
Metallityöläinen, pääluottamusmies
Metalliliiton hallituksen jäsen

IMG_0321.JPG