Lakkoilu ei ongelma Suomessa

AKT:n työtaistelu herätti työnantajaleirissä ja oikeistossa, etenkin kokoomuksessa, voimakkaan halun kieltää lakkoaseen käyttö. Tämän vaatimuksen perusteena esitetään puolitotuuksia, vääristelyjä ja suoranaisia valheita niin lakon todellisesta hinnasta kuin periaatteellisista syistäkin. Kun puhutaan kansainvälisesti perustavaksi ihmisoikeudeksi tunnustetun lakko-oikeuden rajoittamisesta, toivoisin että elinkeinoelämä ja aseenkantajansa kokoomuksessa pysyisivät totuudessa argumentoidessaan vaatimuksiaan.

Kokoomuksen kansanedustaja Sampsa Kataja väittää Ylen haastattelussa AKT:n työtaistelun rikkovan viime syksynä tehtyä työllisyys – ja kasvusopimusta. Luin varmuuden varaksi kyseisen sopimuksen läpi, en löytänyt siitä mitään mainintaa normaalista poikkeavasta työrauhavelvoitteesta. Suomessa lakko on ”laiton”, jos se kohdistuu työehtosopimuksen määräyksiin kyseisen sopimuksen voimassaoloaikana. AKT on ilmoittanut että työtaistelu ei kohdistu heidän solmimiinsa sopimuksiin, eli lakko sinänsä lienee laillinen. Aikaisemman työuransa perusteella Sampsa Katajan pitäisi olla tästä asiasta tietoinen.

Lakko ei siis myöskään riko keskitettyä työllisyys – ja kasvusopimusta. Tähän mennessä kyseistä sopimusta ovat kaikki muut osapuolet ehtineetkin jo rikkoa. Työnantajien puheet työllisyyden parantamisesta maltillisen palkkaratkaisun tukemana ovat edelleen lunastamatta. Sopimukseen kirjattu ”maltti johdon palkitsemisessa” taitaa yhäkin olla kuollut kirjain. Myös valtiovalta aikoo rikkoa oman osuutensa sopimuksesta. Kehysriihessä sovitut leikkaukset eläkkeisiin ja työttömyysturvan ansiopäivärahaan ovat suoria lupausten pettämisiä. Näissä päätöksissä takapiruna on moraalista närkästystään lakkoilusta puhkuva kokoomus. Varas huutaa ”ottakaa varas kiinni!”.

Työnantajapiirien toistamassa propagandassa lakkojen suuri määrä Suomessa tuhoaa isänmaan kilpailukyvyn. Tarkastin tämänkin väitteen todenperäisyyden, tilastokeskuksen mukaan lakkojen määrä viime vuosina ei ole mitenkään noussut, pikemminkin päinvastoin. Tilastokeskus kertoo että noin puolet viimevuoden lakkomäärästä oli reaktioita työvoiman vähennyksiin, ts. päivän-parin ”vitutuslakkoja” vastalauseena irtisanomisille. Niiden taloudellinen merkitys on vähäinen, jos yrityksellä on tarvetta vähentää väkeä, päivän-parin tuotantokatkos ei yleensä ole mikään iso ongelma. Päinvastoin, heikossa tuotantotilanteessa työnantaja taitaa jäädä voiton puolelle kun työläiset ovat palkatta kotona.

Toinen puoli lakoista johtuu erittäin usein työnantajan suoranaisesta sikailusta. Suomalainen työlainsäädäntö ja työehtosopimukset ovat valitettavan täynnä porsaanreikiä ahneiden isäntien hyödynnettäviksi. Näihin sinänsä laillisiin mutta moraalisesti täysin kestämättömiin temppuihin ei valitettavasti aina ole muuta vastalääkettä kuin työväen joukkovoima.

Erityisen merkillepantavaa on se, että niissä yrityksissä joissa neuvotteluvälit ovat kunnossa ja tehtyjä sopimuksia kunnioitetaan, näitä ulosmarsseja on merkittävästi vähemmän. Tarjoankin ilmaisen neuvon Häkämiehelle, Kokkilalle ja kumppaneille: Lakkojen määrä Suomessa vähenee entisestään, kun pidätte yrityksenne kurissa ja opastatte työnantajat neuvottelutielle sanelulinjan ja kiristyksen sijaan.

Erno Välimäki
Pääluottamusmies, Pori
Metallityöväen liiton hallituksen jäsen

Onko sopimusyhteiskunta romutettu?

Suomen sotienjälkeinen nousu epätasa-arvoisesta maatalousyhteiskunnasta nykyaikaiseksi hyvinvointivaltioksi oli sopimusyhteiskunnan riemuvoitto. Sotia edeltäneestä lapuanliikkeen viitoittamasta työnantajan sanelun ajasta siirryttiin kolmikanta-suomeen. Tällä työn ja pääoman luokkasovulla rakennettiin nykyisen hyvinvointimme perusta. Kommunistinen blokki Itä-Euroopassa tukehtui omaan mahdottomuuteensa noin 25 vuotta sitten.  Läntisen maailman silmissä tämä taistelu ”hyvän ja pahan” välillä päättyi markkinatalouden ja kapitalismin tyrmäysvoittoon. Kun vapaan kapitalismin voimakkain vastavoima, kommunismi, kaatui rytinällä, myös työn ja pääoman luokkasopu katsottiin tarpeettomaksi.

Tämän johtopäätöksen seuraukset näkyvät voimakkaasti myös Suomen työmarkkinakentässä. Tulopoliittinen kokonaisratkaisu eli Tupo muuttui työnantajaleirin ja oikeiston silmissä kirosanaksi. Maailmantalouden noususuhdanteen taituttua oikeisto joutui luopumaan tästä periaatteellisesta vastustuksestaan. Rakennettiin keskitetyt työmarkkinaratkaisut, raamisopimus 2011 ja työllisyys – ja kasvusopimus 2013. Keskitettyjä ratkaisuja on palkansaajapuolelle kaupattu lähinnä kahdella luvatulla hyödyllä. Työnantajapuoli on vakuutellut maltillisilla palkkaratkaisuilla olevan positiivinen vaikutus työllisyyteen. Samaan aikaan kolmikannan kolmas kulmakivi, valtiovalta, on sitoutunut toteuttamaan esimerkiksi työttömyysturvaan liittyviä uudistuksia.

Sopimusyhteiskunnan murtuminen näkyy hyvin kun seuraamme näiden sopimusten toteutumista. Työnantajapuolen lupaukset positiivisesta työllisyyskehityksestä ovat olleet vitsi. Samaan aikaan elinkeinoelämä on ottanut uuden linjan sovittujen asioiden toteuttamiseen. Sopimuksista ei nykyään enää ehdi muste kuivua, kun työnantajalinnakkeessa etsitään sopimuksesta porsaanreikiä. Surullinen vääntö kolmen päivän koulutusoikeudesta oli tästä ikävä esimerkki.

Samaan aikaan valtiovalta alkaa lipsumaan omasta osuudestaan. Maaliskuussa kehysriihessä hallitus linjasi leikkauksia eläkkeiden indekseihin, ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja työmatkakulujen verovähennysoikeuteen. Nämä kaikki hallituksen tekemät yksipuoliset ratkaisut rikkovat kolmikantayhteiskunnan peruspelisääntöjä.

Ammattiliitoissa onkin herännyt voimakas keskustelu siitä, onko tällainen sopimusyhteiskunta tullut tiensä päähän. Valtion taloutta ja yritysten tilauskantoja ei voi pelastaa sopimuksilla, joihin sitoutuu vain yksi sopimusosapuoli, palkansaajat. Suomen ainoa mahdollisuus uuteen nousuun on valtiovallan, elinkeinoelämän ja palkansaajien yhteistyö työmarkkinoilla. Toivon että uusliberaali oikeisto ei tuhoa tätä mahdollisuutta ideologisista syistä. Tällä tavoin romutamme sekä hyvinvointiyhteiskunnan että valtiontalouden.

Erno Välimäki
Pääluottamusmies, Cupori Oy, Pori
Metallityöväen liiton hallituksen jäsenTyömaalta