Metallin Vaikuttajat Kirjalassa

image

Käytiin Varsinais-Suomen ja Satakunnan Metallin Vaikuttajien kanssa Ali-Kirjalassa Metalli 49: kesänviettopaikalla. Tilaisuudessa alustajina olivat minun lisäkseni kansanedustaja Jari Myllykoski, metallin valtuuston 1. Varapj. Juha Kapiainen ja Antti Salonen sekä Eveliina Korpela metallin Turun toimistosta. Tilaisuudessa käytiin paljon hyvää keskustelua metallin ja laajemminkin ammattiyhdistysliikkeen tilasta. Järjestötoiminnan ja jäsenaktiivisuuden tila vaativat kovaa työtä meiltä liiton aktiiveilta. Lisää työtä, lisää avoimmuutta ja jämäkämpää edunvalvontaa

Vappupuheeni Eetunaukeella

601919_10201114012677612_1829433257_nArvoisat Porilaiset, hyvät vapunpäivän juhlijat. Tervetuloa viettämään Porin työväen vappua tänne Porin sydämeen, Eetu Salinin aukiolle. Haluan vasemmistoliiton Porin kunnallisjärjestön puolesta toivottaa teidät kaikki sydämellisesti tervetulleiksi juhlistamaan Vapunpäivää, työn juhlaa!

Hyvät toverit! Syksyllä käytyjen kunnallisvaalien jälkeen Porin uusi kaupunginvaltuusto aloitti työskentelynsä tammikuussa. Kunnallisvaalien jälkeen tavanomaisen luottamushenkilöpaikoista kisailun ohessa Poriin sorvattiin, ensimmäistä kertaa, valtuustosopimus. Valtuustosopimus, joka on siihen sitoutuneiden valtuustoryhmien yhteinen poliittinen tahdonilmaisu Porin suunnasta tulevalla nelivuotiskaudella.

Valtuustosopimus rakennettiin suunnitelmaksi siitä, miten Porin kaupungin talous pidetään elinkelpoisena myös tulevaisuudessa. Porin velkaantumisen vauhti hirvittää, nykytahdilla Pori täyttää vuonna 2015 useita kriisikunnan kriteereitä. Toimivien hyvinvointipalvelujen turvaaminen vaatii rahaa. Meidän on siis yhdessä huolehdittava huolellisella taloudenpidolla siitä, että kaupungin veroeurot riittävät jatkossakin palveluiden järjestämiseen Porilaisille.

Porin Vasemmistoliiton peruslinjana on se, että tunnustamme tarpeen saada Porin lainanotto ja negatiivinen kassavirta kuriin. Näemme kuitenkin asian niin, että tilannetta ei voi lähteä korjaamaan peruspalveluiden heikennyksillä tai harkitsemattomilla yksityistämisillä, näiden taloudellinen vaikutus on näkemyksemme mukaan pitkällä tähtäimellä negatiivinen.

Tärkeimmäksi työkaluksi taloustilanteen korjaamisessa Vasemmistoliitto nostaa Porissa esiin ennaltaehkäisevään toimintaan panostamisen. Ennaltaehkäisyyn on laitettava panoksia niin terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa kuin vaikkapa työllistämisessäkin. Terveydenhuollossa laadukkaiden kotipalvelujen ja perusterveydenhuollon turvaamisella vähennämme tarvetta kalliiseen erikoissairaanhoitoon ja laitospaikkoihin. Sosiaalitoimen työllä pystymme vähentämään perhekriiseihin ja syrjäytymiseen liittyviä ongelmia.

Erityisesti voin nostaa esille sen, että valtuustoryhmämme on tehnyt aloitteen lapsiperheille annettavaan kotipalveluun tehtävästä lisäpanostuksesta. Lastensuojelun kohteena olevien perheiden määrän kasvu on todella huolestuttava. Vaadimmekin näiden perheiden ongelmiin puuttumista ajoissa, on sekä inhimillisempää että taloudellisempaa antaa vaikeuksissa olevalla perheelle apua ennenkuin tilanne todella kriisiytyy. Mitä myöhemmin tilanteeseen puututaan, sen kalliimmaksi se tulee.

Työllistämisessä Vasemmistoliiton näkemyksen mukaan on erityistä huomiota kiinnitettävä Porin elinkeinopolitiikan vaikuttavuuden parantamiseen. Lisäksi nuorten yhteiskuntatakuu ja pitkäaikaistyöttömyyttä vähentävä kuntakokeilu ovat asioita jotka Porissa on vietävä mallikkaasti läpi. Näihin ennaltaehkäiseviin toimiin panostaminen auttaa näkemyksemme mukaan tulevaisuudessa merkittävästi Porin talouden epätasapainon korjaamista. Talous on saatettava tasapainoon pitkäjänteisesti, kestävästi ja inhimillisesti.

Vasemmistoliitto ei hyväksy talousongelmien maksattamista vähävaraisilla Porilaisilla tai pienipalkkaisilla kaupungin työntekijöillä. Vetoankin tovereihin sosialidemokraatteihin, toivon sydämestäni että seisotte tässä asiassa yhteisessä Vasemmiston rintamassa.

Porin Vasemmistoliitto aloitti vaalilupaustensa lunastamisen välittömästi. Vaalityössämme lupasimme nostaa avoimmuuden kaupungin päätöksenteossa julkiseen keskusteluun. Valtuustoryhmämme on tätä lupaustamme jo toteuttanutkin, valtuustoryhmämme kokoukset ovat nyt kaikille avoimia. Suureksi ilokseni olen havainnut että kokousten avoimmuus on herättänyt paljon mielenkiintoa, Porilaiset ovat käyneet kokouksissamme seuraamassa valtuustoryhmämme toimintaa.

Myös julkisuudessa Porin Vasemmistoliiton uusi linja on herättänyt mielenkiintoa. Suurin osa on palautteesta on ollut positiivista, mutta toisenlaisiakin äänenpainoja on kuulunut. Vaikuttimiamme tässä asiassa on epäilty. Esitettiin epäilyjä että todelliset päätökset tehdään muualla ja virallinen, avoin kokous on vain teatteria. Ehkä vanhaan päätöksentekokulttuuriin tottuneille on vaikeaa käsittää haluamme nostaa kissa pöydälle. Me Porin Vasemmistoliitossa uskomme vahvasti porilaisten oikeuteen osallistua päätöksentekoon. Kaupungin päättävissä elimissä tehdään porilaisten jokapäiväiseen elämään vaikuttavia päätöksiä. Päätöksiin voi vaikuttaa parhaiten kun asioista on selvillä jo valmisteluvaiheessa. Toteutamme siis tällä uudella toimintatavallamme vaalilupaustamme avoimesta ja läpinäkyvästä Porissa.

Läpinäkyvyydelle on Porissa huutava tarve. Epäselvyydet kampuskuviossa ja kaupungin tilintarkastustoimintaan liittyen ovat todellinen osoitus tästä. Näihin epäkohtiin valtuustoryhmämme jäsenet Tapio Furuholm ja Aki Nummelin ovat tarmokkaasti puuttuneet. Ehkä hivenen huvittavanakin sivukaneettina voi vetää ajatusviivan Porin avoimmuuskeskustelusta valtakunnan tasolla käytyyn keskusteluun.

Helsingin sanomat kommentoi kirjoituksessaan eduskunnan valiokuntien käyttämien “asiantuntijoiden”, siis lobbareiden taustoja. Kirjoituksissa kiinnitettiin aivan oikein huomioita siihen, että luvattoman suuri osa näistä “puolueettomista asiantuntijoista” toimii erilaisissa elinkeinoelämän etujärjestöissä. Kokoomuksen Alexander Stubb esitti eduskunnan valiokuntien kokouksien avaamista yleisölle. Onkin siis aiheellista kysyä, miksi valtakunnan tasolla kokoomukselle kyllä avoimmuus maistuu mutta Porissa sekä kokoomus että veljensä demarit suhtautuvat aiheeseen suurella epäilyksellä.

Toivon muiden ryhmien ymmärtävän että Vasemmisto ei ole keräämässä irtopisteitä tällä uudella avoimmuudellamme. Toimintatapamme muutos on pysyvä. Emme myöskään halua nostaa tikun nokkaan yksittäisiä ihmisiä. Tarkoituksemme on muuttaa päätöksenteon kulttuuria, ei henkilöidä ristiriitoja. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Suosittelen muitakin valtuustoryhmiä harkitsemaan avoimuutta yhmätyöskentelyssään. Tästä uudesta raikkaasta avoimuuden tuulahduksesta hyötyisivät kaikki, niin päätöksenteossa mukana olevat päättäjät, valmistelevat virkamiehet kuin ennen kaikkea Porin asukkaat jotka tämän lystin maksavat.

Hyvät toverit! Työnantajien kelamaksun poisto, yhteisöveron alennus ja muut elinkeinoelämälle annetut verohelpotukset ovat viimeisen neljän vuoden aikana leikanneet yritysten maksukuormaa noin kahdella miljardilla eurolla vuodessa. Samaan aikaan palkansaajien palkkatulojen osuus yritysten bruttoarvonlisäyksestä on pienentynyt. Nämä tekijät yhdessä tarkoittavat sitä että yhä pienempi osuus yritysten tuottamasta lisäarvosta hyödyttää yhteiskuntaa ja palkansaajia.

Julkisuudessa saamme kuitenkin jatkuvasti kuunnella valitusta siitä että vientiteollisuudella menee heikosti. Mistä siis oikeasti on kysymys? Yhteiskunnan ja palkansaajien osuus kokonaiskakusta on pienentynyt, kysymys voi olla kahdesta tekijästä: Joko yritykset eivät pysty tuottamaan lisäarvoa tai sitten omistajat vaativat itselleen yhä suurempaa osuutta kakusta. Viimevuosien trendi on ollut se, että entistä suurempi osuus yritysten tuottamista voitoista jätetään investoimatta ja jaetaan voittona omistajille. Toisaalta Suomen teollisuustuotannon arvon jatkuva heikkeneminen kertoo karua kieltään siitä että yritykset eivät lisäarvoa pysty tuottamaan.

Näkemykseni mukaan Suomen vientiteollisuus kärsii edelleen yksipuolisesta rakenteestaan. Teollisuustuotannostamme merkittävä osa on erilaisten investointituotteiden valmistusta. Tämä tekee kansantaloudestamme erittäin suhdanneherkän. Maailmanmarkkinoiden heilahtelut tuntuvat todella nopeasti etenkin teknologiateollisuuden tilauskirjoissa ja sitä kautta työllisyydessä. Suomalaisen teollisuustyön kilpailukyky ei keskeisiin kilpailijamaihimme nähden ole mitenkään erityisesti heikentynyt. Palkansaajakorvausten tasolla mitattuna olemme edelleen Saksaan ja Ruotsiin nähden heikommalla tasolla, sekä absoluuttisesti euroilla mitaten että suhteutettuna bruttoarvonlisäykseen. On siis silkkaa valehtelua väittää että teollisuuden ongelmat johtuvat työntekijöiden liian korkeasta palkkatasosta. Palkkojen nousuvauhti on myös ollut hyvin linjassa tuottavuuskehityksen kanssa.

Suomalaista teollisuutta ei, EK:n vaatimuksista huolimatta, tule pelastaa palkansaajien työehtoja heikentämällä. Teollisuutemme asemaa kansainvälisillä markkinoilla parannetaan jatkossakin tutuilla suomalaisilla lääkkeillä. Tuottavuus kehittyy, kun työntekijöiden ammattitaitoa kehitetään ja työhyvinvointia lisätään. Odotankin mielenkiinnolla loppuvuonna miten työnantajien järjestämän koulutuksen verokannusteet alkavat realisoitua. Toivon että työnantajajärjestöjen ”suomi-talkoot” kantavat hedelmää ja puheet realisoituvat investoinneiksi kotimaiseen tuotantoon. Ammattitaitoinenkaan suomalainen duunari ei pärjää saksalaiselle kilpailijalleen jos kilpailijalla on nykyaikaiset, tehokkaat tuotantolaitteet ja suomalaisessa tehtaassa painitaan koneiden kanssa jotka on hankittu Kekkosen aikaan.

Hyvät Porilaiset! Haluan tähän lopuksi vielä kerran toivottaa kaikille teille oikein iloista vappua ja hyvää alkavaa kesää! Kiitos.

 

 

Kapitalistin pohjaton ahneus

Työmaalta

Työnantajien kelamaksun poisto, yhteisöveron alennus ja muut elinkeinoelämälle annetut verohelpotukset
ovat viimeisen neljän vuoden aikana leikanneet yritysten maksukuormaa noin kahdella miljardilla
eurolla vuodessa. Samaan aikaan palkansaajien palkkatulojen osuus yritysten bruttoarvonlisäyksestä
on pienentynyt. Nämä tekijät yhdessä tarkoittavat sitä että yhä pienempi osuus yritysten tuottamasta
lisäarvosta hyödyttää yhteiskuntaa ja palkansaajia.

Julkisuudessa saamme kuitenkin jatkuvasti kuunnella valitusta siitä että vientiteollisuudella menee heikosti.
Mistä siis oikeasti on kysymys? Yhteiskunnan ja palkansaajien osuus kokonaiskakusta on pienentynyt,
kysymys voi olla kahdesta tekijästä: Joko yritykset eivät pysty tuottamaan lisäarvoa tai sitten omistajat
vaativat itselleen yhä suurempaa osuutta kakusta.

Viimevuosien trendi on ollut se, että entistä suurempi osuus yritysten tuottamista voitoista jätetään
investoimatta ja jaetaan voittona omistajille. Toisaalta Suomen teollisuustuotannon arvon jatkuva
heikkeneminen kertoo karua kieltään siitä että yritykset eivät lisäarvoa pysty tuottamaan.

Näkemykseni mukaan Suomen vientiteollisuus kärsii edelleen yksipuolisesta rakenteestaan.
Teollisuustuotannostamme merkittävä osa on erilaisten investointituotteiden valmistusta. Tämä tekee
kansantaloudestamme erittäin suhdanneherkän. Maailmanmarkkinoiden heilahtelut tuntuvat todella
nopeasti etenkin teknologiateollisuuden tilauskirjoissa ja sitä kautta työllisyydessä.

Suomalaisen teollisuustyön kilpailukyky ei keskeisiin kilpailijamaihimme nähden ole mitenkään erityisesti
heikentynyt. Palkansaajakorvausten tasolla mitattuna olemme edelleen Saksaan ja Ruotsiin nähden
heikommalla tasolla, sekä absoluuttisesti euroilla mitaten että suhteutettuna bruttoarvonlisäykseen.
On siis silkkaa valehtelua väittää että teollisuuden ongelmat johtuvat työntekijöiden liian korkeasta
palkkatasosta. Palkkojen nousuvauhti on myös ollut hyvin linjassa tuottavuuskehityksen kanssa.

Suomalaista teollisuutta ei, EK:n vaatimuksista huolimatta, tule pelastaa palkansaajien työehtoja
heikentämällä. Teollisuutemme asemaa kansainvälisillä markkinoilla parannetaan jatkossakin
tutuilla suomalaisilla lääkkeillä. Tuottavuus kehittyy, kun työntekijöiden ammattitaitoa kehitetään
ja työhyvinvointia lisätään. Odotankin mielenkiinnolla loppuvuonna miten työnantajien järjestämän
koulutuksen verokannusteet alkavat realisoitua.

Toivon että työnantajajärjestöjen ”suomi-talkoot” kantavat hedelmää ja puheet realisoituvat
investoinneiksi kotimaiseen tuotantoon. Ammattitaitoinenkaan suomalainen duunari ei pärjää saksalaiselle
kilpailijalleen jos kilpailijalla on nykyaikaiset, tehokkaat tuotantolaitteet ja suomalaisessa tehtaassa
painitaan koneiden kanssa jotka on hankittu Kekkosen aikaan.

Erno Välimäki
Pääluottamusmies, Cupori Oy
Metallityöväen liiton hallituksen jäsen