Loppu työmarkkinahäiriköinnille

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n temppuilu raamisopimuksessa sovitun kolmen päivän koulutusoikeuden kanssa on ennenkuulumatonta. Suomalaisessa työmarkkinakentässä on totuttu siihen, että tehdyistä sopimuksista pidetään kiinni. Viimeisimmän sopimuskierroksen jälkeen sopimuksessa ei ollut muste ehtinyt kuivua kun Teknologiateollisuus ry. aloitti itkuvirtensä sopimuksesta. He jatkoivat iänikuista valitustaan siitä, että suomalaisen duunarin korkea palkka on pahin kilpailukykyongelmamme.

Suomen kilpailukyvyn ongelmat ovat kuitenkin muualla kuin teollisuuden palkkatasossa. Euroopasta löytyy selkeitä esimerkkejä, Saksa etunenässä, siitä että kovallakin palkkatasolla yritys voi pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Suomalainen teollisuus on tilastojen valossa edelleen erittäin kilpailukykyistä.

Suurimmat kilpailukyvyn ongelmat liittyvätkin lähinnä Suomen teollisuuden tietynlaiseen yksipuolisuuteen sekä Suomen maantieteelliseen sijaintiin. Näistä johtuen yhtä teollisuusalaa koetteleva taantuma näkyy Suomessa kohtuuttoman rajuna esimerkiksi monipuolisemman teollisuuden omaavaan Saksaan nähden. Maantieteelliselle sijainnillemme me emme voi mitään. Voimme kuitenkin vaikuttaa siihen, millaisia ylimääräisiä kustannusrasitteita vientiteollisuutemme kuljetuksille asetamme. Tässä valossa esimerkiksi rikkidirektiivi on taloudelliselta kannalta omaan saappaaseen kusemista.

Koulutusoikeuskiista on ratkaistava ennen uusia sopimusneuvotteluja

Suomen suurimman vientialan, teknologiateollisuuden, työehtosopimus päättyy loppusyksystä. Tämä tarkoittaa sitä, että uuden työehtosopimuksen neuvotteluprosessia pitäisi käynnistellä kevään aikana. Neuvotteluilmapiiri ei tällä hetkellä liene kovin hedelmällinen. Metalliliitossa ja muissa vientialan liitoissa on varmasti tuoreena muistissa EK:n temppuilu koulutusoikeuden kanssa. Henkenä tuntuukin nyt työntekijäpuolella olevan se, että uutta sopimusta ei neuvotella ennen kuin raamisopimuksen mukaiset asiat on toteutettu.

EK:n onkin nyt syytä nousta ideologisesta poterostaan ja ottaa lusikka kauniiseen käteen. Koulutuskiista ei varmasti tule ratkeamaan pelkästään työnantajille annettavilla verovähennyksillä. Työntekijöiden subjektiivisesta oikeudesta ammatillista osaamista edistävään koulutukseen on saatava selkeät kirjaukset.

Raamisopimuksen yhteydessä ajatuksena on ollut myös erikseen yli 55-vuotiaiden työkyvyn ylläpito. Tavoitteena on ollut se, että kolmen päivän koulutusaikaa voitaisiin ikääntyneiden osalla käyttää työkykyä ja – jaksamista edistäviin toimenpiteisiin. Käsittääkseni tämä päämäärä on linjassa myös valtiovallan työurien pidennystavoitteiden kanssa.

Erno Välimäki
Pääluottamusmies, Cupori Oy, Pori
Metallityöväen Liiton hallituksen jäsen